Objektiivisuusperiaate viranomaistoiminnassa.

pv 11.05.08

View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Viranomaiset, poliisi, syyttäjät ja varsinkin verottajan julkikuvaa kuuluttavat verohallinnon ikonit syyllistävät kansalaisia laillisesta elinkeinotoiminnasta - syyksi riittää hyvät ansiot.

Syyttäjälaitos sekä poliisi esiintyvät julkisuudessa omien mielikuviensa esiintuomiseksi, yllättäen objektiiviperiaate/objektiivisuuden puute yllättää? Perjantaina 9.05 Helsingin sanomissa otsikoitiin mm. Poliisikomentaja: Esitutkinta uhkaa jo poliisimiesten oikeusturvaa, sekä rikoskomisario Juha Piippo: Meitä kohdeltiin kuin rikollisia.

JOPAS JOTAIN: Eniten hän kummastelee tapaa, jolla esitutkinta hoidettiin ”epäiltyä on esitutkinnassa kohdeltava syyttömänä. Tässä jutussa meidät leimattiin julkisuudessa rosvoiksi alusta asti ja esitutkinnassa meitä kohdeltiin kuin rikollisia”

Minulla on asiassa varsin kouriintuntuvat kokemukset. Kyse on ihmisoikeuksista ja syyttömyysolettamasta toisin sanoin objektiiviperiaatteesta. Ks. kirjastani mm: http://www.yrjoreinikainen.fi/17.17_Herjaus_solvaaminen_kunnianloukkaus_syyttomyysolettama/17.1.htm Josta ilmenee myös Oikeuskansleri Jaakko Jonkan suhtautuminen syyttömyysolettamaan?
Voi. - Kauheaa; voidaan todeta rikoskomisario Juha Piipon julkilausumasta: ”eihän näin saisi kohdella; kohdella kuin kansalaisia”. EOK/ Euroopan Oikeusturvan keskusliitto esitteessään kertoo, että ”yli miljoona suomalaista kokee vuosittain oikeusloukkauksen viranomaisen taholta”

Poliisi yhdessä syyttäjäviraston kanssa esiintyvät lähes päivittäin suomalaisten päivälehtien sivuilla kertomassa mielikuvistaan: kansalaisten tai yhteisöjen rikollisesta toiminnasta. Eikä tässä kaikki, pahimmillaan rikollisesta toiminnasta he kertovat myös yritysten asiakaskunnalle huolimatta siitä, että mistään rikollisesta toiminnasta ei ole tuomittu tai ole hypoteesia parempaa näyttöä. Otan esimerkkinä tapauksen Larisa ja Nikolai Lisitsynin:

Kauppalehti17.01. klo 13:25 kertoo: Suomalaiset viranomaiset, poliisi ja syyttäjä etunenässä, ajoivat venäläissyntyisten Larissa ja Nikolai Lisitsynin jättibisnekset alas massiivisella rikostutkinnalla:
Lappeenrannassa asuvaa pariskuntaa syytettiin vuosia kestäneessä prosessissa rahanpesusta ja kirjanpitorikoksista pariskunnan suomalaisista yrityksistä. Lappeenrannan käräjäoikeus vapautti heidät kaikista syytteistä 21. joulukuuta.
Tapahtumat alkoivat jo keväällä 2002, kun poliisi pysäytti ja pidätti massiivisilla operaatioilla Nikolai Lisitsynin Helsingissä ja tämän vaimon Larissa Lisitsynin Lappeenrannassa.
Niiltä sijoiltaan Nikolai Lisitsyn oli pidätettynä 60 tuntia ja Larissa Lisitsyn päivän. Hän pääsi hakemaan sentään lapset kotiin illalla kotiin päiväkodista ja koulusta.
Ydinfyysikon koulutuksen saanut Larissa Lisitsyn, 44, on perheen tunnetuin jäsen, sillä hän oli pari vuotta sitten Suomen äyrikuningatar 2,7 miljoonaan euron ansiotuloillaan. Yllätysveronmaksaja ylsi kuvineen televisioon saakka. Hän oli ikään kuin kaunis esimerkki siitä, kuinka maahanmuuttajakin voi Suomessa onnistua.
Perhe operoi Niko Trade ja Massum yhtiöineen metsäteollisuudessa, tietoliikenteessä sekä laivausbisneksessä. Varsinainen viisastenkivi oli kuitenkin välityskauppa. Lisitsynit välittivät komissiopohjalta Venäjälle ja Venäjän suurteollisuuden tarpeisiin monilukuista tavaraa.
Perheen liikenerokkuutta ei voi kiistää. He tunsivat neuvostoliittolaisvenäläisen järjestelmän puutteineen ja vinkeineen. He osasivat kytkeä monien toimijoiden etuja yhteen. Kun muilla ei ollut aikaa odotella tai neuvotella, neuvoa tai avustaa, niin Lisitsynit jaksoivat.
– Ehkä meidän liikevaihtomme alkoi kasvaa turhan nopeasti. Se herätti huomiota. Moni kai kysyi, kuinka ihminen voi tienata tällä tavalla, arvelee Larissa Lisitsyn tänään.

Bisnes katosi

Vaikka kaikki syytteet ja epäilyt Lisitsynien päältä pyyhittiin pois 21. joulukuuta käräjäoikeuden päätöksellä – oikeastaan tutkintaa ja syyttäjää ruoskivalla päätöksellä, oli iso vahinko jo syntynyt.
– Meidän bisneksistämme on jäljellä ehkä kaksi kolme prosenttia. Kaikki muu on mennyt, laskee Nikolai Lisitsyn.
Hän kertoo, että jo tutkinnan alussa keskusrikospoliisi kirjoitti Niko Traden ja Massum Traden 48 asiakkaalle 12 maassa, että Lisitsynien yhtiöitä epäillään rikoksista, rahanpesusta ja kirjanpitorikoksista.

Suomen valtiolle tutkinta on maksanut jättisummia. Tutkintatöissä on ollut jutun eri vaiheissa arviolta 30 poliisia. Pelkästään papereita on käännetty moneen otteeseen ja moneen suuntaan tuhansia ja taas tuhansia sivuja.
Helsingin ja Oulun väliltä prosessi työllisti toisinaan kaikki venäjää eri suuntiin vääntävät kielenkääntäjät. Puolet heistä käänsi krp:lle ja puolet Lisitsyneille.

Miljonääri vapautui syytteistä

Perjantai 21.12.2007 klo 13:14

Lappeenrannan käräjäoikeus on todennut Larisa ja Nikolai Lisitsynin syyttömiksi kirjapitorikoksiin. Oikeus hylkäsi kaikki syytteet yrittäjiä vastaan.

Pariskuntaa syytettiin törkeistä kirjapirikoksista. Syyttäjän mukaan yrittäjien kirjapito ei täyttänyt kirjanpitolainsäädännön velvoitteita.

Larisa Lisitsyn oli 2,7 miljoonan euron ansiotuloillaan Suomen eniten ansainnut nainen pari vuotta sitten.

Valtio korvaa pariskunnan lähes 65 000 euron oikeudenkäyntikulut.

Edellinen tapaus kertoo poliisin massiivisista toimista yrittäjää ja hänen liiketoimiansa kohtaan.

Yrittäjien menestys ja suuret verotettavat tulot synnyttivät mielikuvia viranomaisissa, tähän/"mielikuviin" viranomaistaho pyrki luomaan vahvistusta.  Poliisin sekä syyttäjän toimet eivät jääneet epäiltyjen liiketoimien tutkintaan, vaan he kohdistivat toimensa ja epäilynsä myös yrittäjän asiakaskuntaan tavalla joka aiheutti epäilyjä kyseisten yrittäjien kunniaan ja moraaliin, saattaen heidät halveksunnan kohteeksi.

Ymmärrämme, että jos ulkoministeri munii työssään esim. lähettelemällä tekstiviestejä erotiikkatanssijalle, että hänet tulee erottaa työstään. Hän toimistaan johtuen ei edusta kansaamme haluamallamme tavalla. Mutta vaadimmeko, että poliisit ja syyttäjät toimiessaan kohtuuttomasti, kuluttamalla yhteisiä varojamme asiattomiin oikeusprosesseihin, laajoihin tutkimuksiin, aiheuttamalla menetyksiä verotuloissa, tai mikä pahinta pyrkiessään keinoja kaihtamatta aiheuttamaan harjoittamallemme yritystoiminnalle mahdollisimman suurta haittaa, tulisi toimistaan asettaa lailliseen edesvastuuseen sekä korvaamaan aiheuttamansa menetykset? Ensimmäiseksi tulee mieleen poliisin ammattitaidottomuus, se ei kuitenkaan saa olla selitys mielivallan käyttämiseen. Objektiivisuus on säännönmukaisesti vierasta niin poliisin, verottajan kuin syyttäjän toimille.

Kun huumepoliisin yksiköstä Juha Piippo katsoo peiliin - hän ikään kuin herää huomaamaan, että häntä kohdellaan kuin rikollista. Aivan?  – Asiassa on kaksi puolta, toinen on, että huumeyksikön poliisit ovat itse tulleet julkisuuteen – itse ja omin kuulutuksin. Menettelyn johdosta on hänen katsottava uudelleen peiliinsä.

Poliisi käyttää säännönmukaisesti julkisuutta omien tavoitteidensa ajamiseksi, ikään kuin muokkaamalla hyväksyntää toimilleen. Tällaisessa julkisuuskuvassa ovat säännönmukaisesti kärsineet poliisin uhrit, varsinkin jos epäilyille on olemassa runsaasti mielikuvia ja taloudellisia intressejä. Viranomaisen kynnys median hyväksikäyttöön on varsin matala, se ei täytä syyttömyysolettaman perimmäistä tavoitetta. Toinen puoli asiassa on, että normaalisesti poliisin/viranomaisten mielivaltaisesta kohtelussa eivät kansalaiset ryhdy ajamaan asiaansa julkisuudessa. Kansalaisten mahdollisuus julkisuuskuvansa muokkaamiseen on vierasta. Tämä on viranomaisilla tiedossa - kuin myös se, että he eivät joudu koskaan vastuuseen tekemisistään.

Juha Piipon esilletulossa on hyvää se, että hän reaalisesti kokee epäillyn herkän ja ihmisoikeussopimuksin suojatun aseman. Viranomaistoiminnassa asemaa ei mielletä, ei myöskään aiheettomien viranomaistoimien aiheuttamien vahinkojen korvaamista tai aiheuttajien vastuuseen saattamista. Ei millään premissillä ole hyväksyttävissä, että kansalaisille viranomaistoimin aiheutettu aiheeton usein suuri taloudellinen menetys jätetään korvaamatta, puhumattakaan henkisten kärsimysten ja maineen menettämisestä johtuvien tekijöiden korvaamisesta. Tämän epäkohdan korjaamisessa sekä julkisessa että taloudellisessa, epäkohdan oikeudenmukaisuuteen liittyvässä kehittämisessä, on viranomaisvastuun aikaansaamiseksi laadittava tarpeelliset lait ja asetukset viipymättä. Tätä edellyttää oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus, tasapuolisuus, kansalaiten perusoikeudet sekä kansanedustuslaitoksemme uskottavuuden säilyttäminen - tämän kasvavan epäkohdan korjaamiseksi.

Y.R